Alkuperäinen silkin kelausmenetelmä on liottaa kookonit kuumassa keittopannussa, piirtää silkki käsin, kierrellä se silkkikoriin ja tulla raaka-aineeksi silkin kutomiseen. Altaat ja korit ovat alkuperäisiä silkin kelauslaitteita. Yhdellä silkkiäistoukkien kotelolla voi vetää ulos noin 1000 metriä kotelonsilkkiä, ja useista kotelonsilkeistä yhdistetään raakasilkkiä.
Silkin rullaus on tärkeä vaihe silkin valmistusprosessissa. Tuotespesifikaatioiden mukaan useat keitetyt kotelosilkit erotetaan ja yhdistetään raakasilkkiksi tai tussah-silkkiksi. Silkin kelausmenetelmiä on monia. Silkkirullauksen aikana kookonien nousujen ja laskujen eron mukaan ne voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: kelluva rullaus, puoliksi upotettu rullaus ja uppokelaus. Erilaisten rullauskoneiden mukaan se voidaan jakaa kahteen tyyppiin: pystyrullaukseen ja automaattiseen rullaustyyppiin. Automaattisen silkkirullauskoneen eri havaintotyyppien mukaan se voidaan jakaa kahteen tyyppiin: kiinteäjyväinen havaintorullaus ja kiinteäkuituinen kelaus. Kokoonien uuttamisprosessia silkistä kutsutaan yleisesti silkkirullaukseksi.
